enkeliäidin virkkaama pitsipusero




Tänään historian havinaa ja ihania muistoja vuosien takaa. Siivosin yläkerran komeroita, kun löysin yhden laatikon pohjalta tämän itsevirkatun pitsipuseron. Silittelin ihastuneena neuletta samalla kun silmät vetistyivät muistoista. Enkeliäitini oli virkannut minulle tämän neuleen lahjaksi meidän vanhimmaisen syntymän aikoihin. Minkä aarteen olinkaan löytänyt!

Äitini oli innokas tekemään käsitöitä. Erityisesti hän tykkäsi virkkaamisesta ja oli taitava siinä. Varmaan arvaat, että meillä kotona oli paljon virkattuja verhokappoja ja muutama virkattu sängynpeitto. Muistan, että tämän pitsineuleen toteutimme niin, että hän teki suorat palat, jotka minä yhdistelin ompelukoneella ommellen pitsipuseroksi. Olen todella onnellinen, että pusero ei ole kadonnut näiden vuosien varrella, vaan on matkannut matkassani.


Äidin suvussa on aina arvostettu käsityötaitoja, joten olen saanut jo äidinmaidossa siemenen käsillä tekemiseen. Nuoruudessani vietin kaksi vuotta kotiteollisuuskoulussa opetellen käsityön saloja kangaspuiden ja ompelukoneen kanssa. Minulla on taidetekstiilikutojan tutkinto. Tänä päivänä en enää osaisi niisiä tai luoda lointa, puhumattakaan monimutkaisen seinävaatteen kutomisesta. Minulla on kuitenkin tallella kaikki aikoinaan tekemäni vanhan käsityöperinteen kudonnaiset. Ihmettelen vain kuinka olen joskus osannut tehdä ne. Olen jopa värjännyt neulelangat itse luonnonkasveilla ja kehrännyt lankaa lampaanvillasta.

Näitä juttuja on kiva muistella. Tänä päivänä nämä ovat harvinaisia taitoja. Nuoruudessani näitä perinteisiin käsityötaitoihin ja muihin perustaitoihin keskittyviä kouluja oli runsaasti. Yo-kirjoitusten jälkeen moni piti välivuoden menemällä talouskouluun. Tänä päivänä tälle perinteiselle talouskoululle olisi varmasti kysyntää. Miltä kuulostaisi pakollinen puolen vuoden talouskoulu kaikille? Onhan armeijakin säilyttänyt asemansa yhteiskunnassa. Tässä kohtaan en ajattele asioita tasa-arvon näkökulmasta vaan ihan käytännön syistä. Paljon hiljaista tietotaitoa häviää vanhempien sukupolvien poistuessa täältä.



Ompelukoneeni on saanut pölyttyä rauhassa viimeisen vuosikymmenen aikana. Hektinen työuran luonti ja edullisten muotiketjujen tarjonta ovat omalta osaltaan vaikuttaneet asiaan. Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt muutaman mielenkiintoisen käsityöblogin, jotka ovat muistuttaneet minua nuoruuden innostani ompelemiseen. Samoin nyt Ellin syntymän jälkeen tutut kyselevät minulta sitä, että olenko jo tehnyt vauvalle vaatteita. 

Kiinnostus ompelemiseen on herännyt nyt uudelleen Ellin myötä. Pienelle prinsessalle on varmasti kiva tehdä jotain kaunista ja yksilöllisistä. Olen säästänyt muutaman Odd Mollyn mekon. Niistä tuunamalla saa kauniita mekkoja. Suunnitelmia ja ideoita on jo päässäni paljon. Katsotaan mitä syksy tuo tullessaan. 

Suloista ja rentoa heinäkuun viikkoa kaikille!

-tuulanneli


10 kommenttia

  1. Oi mikä ihanuus <3 Rakastan tällaisia virkattuja paitoja, tunikoita, toppeja, hameita ja mekkoja. Itse olen todella kehno virkkailija, joten tällaiset työt eivät mun koukulla synny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Melissa :) täällä myös todella surkea virkkaaja. En ole koskaan oppinut sitä taitoa vaikka muuten osaankin tehdän kaikennäköistä. Ompelukone on juttuni!

      Poista
  2. Mikä ihana löytö ja tunnerikas <3
    Äitini pitää myös käsitöistä, neulomisesta hänen kohdallaan. Jokainen johon mahdun on tallella ja käytössä (poislukien nyt ne lapsuuden vaatteet jotka on myyty). Aarteita ihan jokainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :)

      Äidin tekemät käsityöt ovat todellisia aarteita! Minulla on vielä lapsuudenkodissa jotain hänen tekemiään aarteita. Ehkäpä tuunaamalla niistä saisi vielä jotain kivaa :)

      Poista
  3. Kaunis pusero ja ihana muisto enkeliäidistäsi! Olen itse joskus alta 20v virkannut myös tällaisen. Pitääkin etsiä on vielä jossain tallella. Virkkaaminen on ihan terapeuttista puuhaa. Jään mielenkiinnolla odottaamaan mitä ihanaa ompelet Ellille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo :) minulle virkkaaminen on aina ollut vieras ja vaikea asia. En ole koskaan oppinut sitä taitoa.

      Ellille on varmasti kiva tehdä kaikkea kivaa!

      Poista
  4. Onneksi oli tallessa kaunis pitsipusero! Minäkin jään odottelemaan, mitä ihanuuksia teet Ellille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna :)

      Olen itsekin onnellinen, kun neule on kulkenut matkassani kaikki nämä vuodet. Katsotaan mitä minä keksin Ellille :)

      Poista

Koska te lukijat ja vuorovaikutus teidän kanssa on bloggaamisen
mukavampia puolia, kommentoi ja esitä kysymyksiä.

Otan ilomielin vastaan palautetta.

Professional Blog Designs by pipdig